1990. Lähtö Kirkkorannasta Enonkoskelta kohti Kolovettä. Yöpyminen Kansan Raamattuseuran leirikeskuksessa Säynämössä Heinäveden Malkkilassa. Yöpymispaikkoina Säynämön vanhat tukkikämpät, kerrossängyt tai siskonpeti lattialla, ja telttamajoitus. Seuraavana päivänä matka jatkui Oravin kautta Linnansaareen, jossa telttaleiri. Kolmantena päivänä soudettiin Linnansaaresta Savonlinnaan. Reitin pituus noin 120 kilometriä, mukana viisi kirkkovenettä ja teemana Savonlinnan seudun kansallispuistot.

1991. Reitti sama, mukana viisi kirkkovenettä.

1992. Lähtö Valamon luostarista Heinävedeltä, jonne veneet ja soutajat kuljetettiin autoilla Savonlinnasta. Kolmipäiväinen soutu, Kermajärven yli Säynämöön, seuraavana päivänä Oravin kautta Linnansaareen ja sunnuntaina Savonlinnaan. Päivämatkat noin 60- 40 kilometriä, yhteensä 140 kilometriä ja mukana 11 kirkkovenettä. Norppaa ei kansallispuistovesillä näkynyt, mutta kylläkin kaljakori, joka löysi tiensä tarpeeseen, eli Savonlinnan soudun veneeseen Kerman krouvista, 60 kilometrin vastatuulisen Kermajärven ylityksen jälkeen. Säynämön uskovaisessa yhteisössä ei vastaava tankkaus ,ankarista yrityksistä huolimatta, saanut suurta suopeutta osakseen.

1993. Norppasoutu suuntasi toiselle puolelle vesistöjä, Kerimäeltä Puruveden kautta Pihlajavedelle. Kolmipäiväisen soudun yöpymiset Itä-Karjalan kansanopistolla Punkaharjulla, teltoissa Kokonsaaressa männiköissä Pihlajavedellä. Viisi venekuntaa mukana. Mukana myös edustajia paikallisesta luonnonsuojeluyhdistyksestä, jotka vaativat Norppa-nimen käytöstä WWF:lle tiettyä rahasummaa. Tiukka neuvottelutulos, 5000 markkaa, suuri raha siihen aikaan, luovutettiin luonnonsuojelijoille Itä-Karjalan kansanopiston pihamaalla. Ketään ei tarvinnut viedä saunan taakse, mutta myöskään luonnonsuojelun edustajia ei ole sen koommin norppa-soudussa näkynyt.

1994. Viisivuotisjuhlasoutu. Reitti vei Pihlajavedelle vanhoille kirkkovenereiteille, josta Norppasoutu/Nojanmaan Nopsa tuotti videotallenteen, käsikirjoitus Aini Rössi, kuvaus Markku Tissarinen. Soutuun osallistui neljä venekuntaa, yksi venekunta oli pukeutunut perinneasuihin, kirkkovaatteisiin. Ensimmäinen yö vietettiin teltoissa Tynkkylänniemen lomatalon pellolla Vuoriniemellä ja toinen Kokonsaaren männiköissä. Kolmen päivän soudulle kertyi matkaa reilut sata kilometriä. Souturetki päättyi Säämingin vanhojen kirkkojen paikalle Savonlinnan Laitaatsiltaan.

1995. Kierrettävänä Sääminginsalo, pitkä reitti, neljä päivää ja 200 kilometriä. Eli Savonlinnasta Haukivettä pitkin Rantasalmelle, sieltä Oravin kautta Enonkoskelle, Savonrannalle, Raikuun kanavan kautta Punkaharjulle ja Savonlinnaan. Yöt teltoissa ja ruokaa paikallisten maa- ja kotitalousnaisten puuro- ja rantakalakattiloista ja savustuspöntöistä.

Mukana olleen haitarin soittajan tahdittamana pantiin illoin ja tauoilla ja rantahiekoilla ja laitureilla jalalla koreasti. 1995 oli myös Norppasoudun ensimmäinen yösoutu, eli veneet soudettiin illalla Savonlinnasta Rantasalmelle, noin 40 kilometriä. Otettiin myös käyttöön päivittäin vaihtuvat venekunnat ja bussikuljetukset rannoille mahdollistivat vaihdot. Monet työyhteisöt ottivat uudistuksen ilolla vastaan ja se lisäsi myös osallistujien määrää.

Sääminginsaloa yösoutuineen kierrettiin vuosina 1995, 1996, 1997 ja 1998. Lehtijuttuja tehtiin joka päivä.

1999 Sääminginsalon reitistä tehtiin selkeästi viisipäiväinen, sillä neljän päivän kiertona se alkoi käydä liian raskaaksi ja menettää suosiotaan. Uusia maisemia myös kaivattiin, kuten myös nähtävyyksiä. Uudistus puri heti, vuoden 1999 soutuun lähti ennätysmäiset 12 venekuntaa ja 300 soutajaa. Koko reitin kiersi seitsemän venekuntaa. Hellesoudun suojelija oli maaherra Pirjo Ala-Kapee, jolle juoksutettiin uutta paitaa, pienois-norppapatsasta ja muutenkin pidettiin ylenpalttisesti. Vähän oli saatu lääninrahaa soututapahtuman aloittamiseen ja ne käytetty täysimääräisenä vanhan bussin ostoon, joka näytteli myöhemmin huomattavaa osaa soudun kehittymisessä.

2000. Myös viisipäiväinen alkoi käydä aikaa myöten voimille, olihan Sääminginsalon kierroksen päivämatkat 35 – 45 kilometriä. Kyrönniemen rannasta saatiin kohti Rantasalmea, Oravia, Enonkoskea, Savonrantaa, Raikuuta, Punkaharjua ja Savonlinnaa, vain kolme kirkkovenettä. Enonkosken Hyypiänniemen yöhön nousi vain viisi telttaa, useammassa nukkui yksi kyllästynyt soutaja, kaikki halusivat bussilla kotiin. Oltiin tosipaikan edessä ja soudun jatkuvuutta oli mietittävä vakavasti. Tosin tällä reissulla soutajat näkivät Matarin salmessa norpan, joka lienee sitten enne.

2001. Norppasoutu palautettiin kolmipäiväiseksi, päivämatkat 35 – 40 kilometriä. Retkelle lähdettiin Kerimäeltä ja ensimmäiset nähtävyydet olivat puukirkko ja museosaari Hytermä. Paikalliset tietoniekat kertoivat nähtävyyksien historiasta. Ensimmäinen yö vietettiin Putikon kartanon pelloilla teltoissa. Lauantaina ylitettiin jylhä Pihlajavesi ja iltaa ja telttayötä vietettiin Saimaan Rysässä Piojärven kauniissa poukamassa. Tämä reissu ikuistettiin television Erätulet ohjelmaan, tekijöinä olivat Markku Tissarinen ja Heli Järvinen.

2002. Kolmepäiväiselle, vajaan sadan kilometrin retkelle lähdettiin yhdeksällä veneellä Herttuan rannasta Kerimäeltä. Puruvedellä jouduttiin myrskyn silmään. Yhtään venettä ei kaatunut, testamentinteko- hysteriasta huolimatta. Miehet saivat vaimonsa ja lapset äitinsä luokseen tältäkin reissulta. Yövyttiin teltoissa, osin aittamajoituksessakin Rantakatissa Vaahersalossa ja toinen yö Saimaan rysässä. Pihlajaveden myötätuulissa soudeltiin sunnuntaina kotiin.

2003. Uusi suunta, Pihlajavesi, Savonlinnasta Koivukannan ja Rapakkosaaren kalliomaalausten kautta Kommerniemelle ja Lomaliiton hiekkarannoille Sulkavalle. Kymmenen kirkkovenettä ja matkaa 105 kilometriä. Mökki- ja telttayötä vietettiin Vilkaharjun leirintäalueella Sulkavalla. Lauantain tihkusateessa soudettiin Kokonsaareen ja Sarukan savusaunan lämpöön. Teltat nousivat taas Kokonsaaren mäntyjen alle. Ruoat olivat makoisat ja iltaa vietettiin seurantalolla tanssien. Sunnuntain sateessa ja vastatuulimyräkässä kiskottiin Laukansaaren, Paavo Immosen mökkitaukopaikan kautta Savonlinnaan. Mukana oli lähes kirkkoveneellinen Savonlinnan uusimman ystävyyskaupungin Detmoldin rivakoita soutajia.

2004. Viisitoistavuotisjuhlasoudun kruunasi sateisen kesän kaunein sää. Norppasoudun yhteistyökumppanina oli 500-vuotisjuhlavuottaan viettävä Säämingin seurakunta ja siispä reitistönä jälleen Säämingin vanhat kirkkovenereitit, eli ympyrä Pihlajavedellä, Savonlinnasta Tynkkylänniemen ja Kesamosaaren kautta takaisin Savonlinnaan. Mukana oli kymmenen kirkkovenettä ja kolmepäiväisen reitin pituus noin 100 kilometriä.

Jälleen telttaöitä ja vaihtelevia tuulia. Kesamon piispanhuvilan pusikot, makoisat rantasaunan löylyt ja Kuopion soutajien perinteiset kalakukkojuhlat jättivät pysyviä muistoja tästäkin reissusta. Soudun päätösjuhlaa vietettiin Kirkkoniemen kellotapulin pihapiirissä seurakunnan juhlanäytelmää katsellen.

2005. Soutuihin olivat tulleet suojelijat, tietokilpailut ja teemat. Kesällä 2005 soudettiin Ratsumies-oopperan hengessä, suojelija oopperajohtaja Jan Hultin. Savonlinnan eteläisessä saaristossa kiertelevä reitti vei Pihlajalahden ja Laukansaaren kautta Savonlinnaan, päivämatkat noin 35- 45 kilometriä ja mukana seitsemän venekuntaa. Ensimmäisen yön unta houkuteltiin teltoissa Höökin pellolla Pihlajalahdessa ja toisena yönä Paavo Immosen kesämökin pihapiirissä Laukansaaressa.

2006. 17 Norppasoutu esitteli historialliset Suvorovin kanavat. Veneet ja soutajat vietiiin autokuljetuksin Puumalaan, Saimaa oli tuulinen, sateinen ja tyly. Mutta yli 40 kilometrin soutu-urakan jälkeen löytyi Talkkunankämppä, josta seuraavana päivänä matka jatkui Käyhkään ja Kukonharjun kanaville Ruokolahden ja Puumalan rajamaille. Neljäpäiväisellä retkellä yövyttiin teltoissa ja kahdella tukkikämpällä, toinen oli Lieviskässä, ja karhunkaataja Arto Mikkosen maatilalla Savonlinnan Kiviapajalla. Seitsemän, viimeisenä päivänä kuusi venekunt, koki tämän 135 kilometrin pituisen vaihtelevasäisen vesiretken.

2007. Norppasoudun teemana oli Järviltä metsään, eli metsä- ja puukulttuuri. Kolmepäiväinen soutu lähti Pihlajavedelle, Savonlinnasta kohti Punkaharjua ja tutustutti soutajat puulajipuistoon, kruununpuistoon, Lustoon ja kertopuutehtaaseen. Mukana oli seitsemän kirkkovenettä ja 120 soutajaa. Ensimmäinen yö vietettiin Kruununpuistossa, jossa sisämajoituksesta tuli kilpailija telttailulle. Kongonsaaren nokassa Hiekkaniemessä oli pelkkä telttaleiri, reserviläisten lohikeittoa, naapurien saunaa ja tunnelmallista iltanuotiota ohjelmineen. Päivämatkat olivat leppoisat 30 – 40 kilometriä ja jälleen säät suosivat.

2008. Norppasoutu, yhdeksästoista, palasi juurilleen Linnansaaren kansallispuistovesille. Uutta oli koko retken ajan pysyvä tukikohta, eli Oravista lähdettiin ja sinne myös illalla tultiin, kun oli katseltu Linnansaaret, Järvisydämet, kalasääksen pesät ja muut nähtävyydet. Toinen uudistus oli soutupäivien muuttuminen torstaista lauantaihin, kun siihen mennessä oli soudettu perjantaista sunnuntaihin. Sunnuntai soutupäivänä oli menettämässä otettaan. Oravin retkellä oli mukana kahdeksan kirkkovenettä ja 130 soutajaa.

2009 oli Norppasoudun 20-v. juhlavuosi jota juhlistettiin Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistovesilla. Koloveden jylhille vesille lähdettiin seitsemän kirkkoveneen armaadana Kirkkorannasta Enonkoskelta, josta myös ensimmäinen Norppasoutu 1990 lähti vesille. Pilpan kanavan kautta soudettiin ensimmäiseen yöpymispaikkaan Säynämön kurssikeskukseen. Toinen soutupäivä toi Oravin kautta Linnansaareen, jossa yövyttiin , teltoissa ja mökeissä. Sunnuntaina soudeltiin tuttuja vesiä Savonlinnaan. Kokonaismatkaksi tuli 105 kilomeriä.

2010. Suunta jälleen jylhälle Pihlajavedelle, Saimaan Rysään Piojärvelle ja Mannilanniemeen Punkaharjun Vaahersaloon. Sää suosi leppoisia 40- 30 kilometrin päivämatkoja ja kolmipäiväinen soutu sujui kolmelta venekunnalta iloisesti rutiinilla. Norppasoutuhistorian pienin osallistujamäärä mietitytti kuitenkin järjestäjiä ja uusia ideoita alettiin viritellä

2011. Jälleen Pihlajavedelle, ja paluu perjantai- sunnuntai-soutupäiviin . Soutajien toiveiden mukainen koko retken ajan pysyvä tukikohta löytyi Kongonsaaresta, Kölinginmajalta. Hienoista soutupäivistä, kolmesta, ja matka 25- 30 kilometriä, nautiskeli kolme venekuntaa, noin 40 soutajaa.

2012. Norppasoutu risteili kolmen kirkkoveneen ja noin 40 soutajan voimin Pihlajavedellä. Perjantain noin 25 kilometrin soutumatka vei Turposaaren taukokahvien vahvistamana tutulle Kölinginmajalle Kongonsaaressa. Lauantain soudettiin nähtävyyksiä katsellen Kongolta Savonlinnan Hietalahteen, jossa Lahtelan matkailutilalla vietettiin Nojanmaan Nopsan 60- vuotisjuhlia. Sunnuntain soutureitti esitteli osallistujille kappaleen kauneinta Savonlinnaa kaupungin rantoja kierrellen. Reitin pituus oli noin 80 kilometriä.

2013. Norppasoutu otti suunnan Puruvedelle. Tukikohtana oli koko kolmipäiväisen retken ajan Ollilan lomatila Puruveden rannalla. Retkelle lähdettiin Herttuan rannasta, tutustuttiin Hytermään ja sitten päivien suunta keskisen ja eteläisen Puruveden maisemiin. Tutustuttiin Punkaharjuun Ja viimeisenä päivänä soudeltiin Pihlajaveden laivareittiä Savonlinnaan. Maailman kirkkain järvi oli auringon kilossa maineensa veroinen, matkaa kertyi yhteensä 110 kilometriä ja sen selvitti kolme venekuntaa, eli noin 40 soutajaa. Soutajat vaihtuivat jonkin verran.

Kesän 2014 soutu oli 25-vuotisjuhlasoutu Haukiveden historiallisissa poukamissa, Porosalmella, Linnansaaressa, Taipaleenniemessä ja Putkinotkon vesillä. Reitin pituus oli 95 kilometriä. se soudetaan kolmena päivänä ja mukana on kolme kirkkovenettä.

 

Norppasoutajat ovat neljännesvuosisadan aikana, keskimäärin kolmena päivänä kesässä soutaneet lähivesiä lähes 2500 kilometriä. Kalusto on toista luokkaa kuin alkuvuosina, penkit liikkuvat rullilla ja kirvesairot keventävät matkantekoa. Alkuaikojen veneet olivat jykeviä, eikä niissä ollut muuta liikkuvaa kuin airot. Teltoissa nukuttiin yöt ja ravintohuolto tukeutui pitkälti omiin talkoovoimiin ja paikallisten maa- ja kotitalousnaisten ja marttojen palveluiohin.

Kannonpäässä ei tarvitse enää syödä, rannoilta saa hyvää palvelua ja telttailua harrastetaan vapaaehtoisesti. Tosin viime aikojen ilmiöihin on alkanut kuulua alan hekentymistä; mm. Saimaan Rysän ja Sulkavan Lomaliiton viehättäviä yöpymispaikkoja ei enää ole.

Tälläisenä ja talkootöin toteutettuna, Norppasoutu on säilyttänyt kiehtovuutensa keskikesänä iloisena lomaretkenä.

Aini Rössi

24.6.2014

JATKOA TARINAAN KERROTAAN KESÄLLÄ 2019, JOLLOIN ON VUOROSSA

30. NORPPASOUTU.